Pastataikinahan on ihan helppo valmistaa. Tarvitaan munia ja durumjauhoja. Tavalliset vehnäjauhotkin näköjään kävivät, koska meillä ei muuta ollut. Seuraavaksi kokeilen kyllä suositelluilla durumjauhoilla, koska sitkon pitäisi olla sillä parempi. Taikinaa pitää vaivata urakalla ja jäähdyttää jääkaapissa ennen kun päästään tositoimiin.
Meidän kone on keittiövälineitä valmistaman Heirolin, joka avasi noin vuosi sitten liikkeen myös Turussa. Koneeseen saisi ostettua vaihto"päitä", joilla pastasta saisi heti halutun mallista, mutta perussetilläkin pärjää.
Yksin tästä ei kuitenkaan olisi tullut mitään. Ehkä harjaantuneempi käyttäjä pystyisi veivaamaan ja vetämään pitkää pastalevyä samaan aikaan, mutta meillä käytössä ole kahdet käsiparit. Pasta pitää vetää monta kertaa koneen läpi, jotta halutta ohut rakenne saadaan aikaan.
Tein itsellä veitsellä viilloilla tällaista perinteistä pastaa, mutta kaikkea muutakin voi tietysti kokeilla. Meillä ei ollut mitään paikkaa, mihin rimpsut ripustaa. Pinosin pastat ennen keittämistä osittain päällekkäin pöydälle ja tämä tuotti sitten pientä vaikeutta. Tuoreet pastasuikalaat meinasivat kuivua kiinni toisiinsa. Parasta olisi ehkä heittää heti valmiit liuskat kiuhuvaan veteen.
Lisäilin pastaa veteen pienissä erissä melkein yksitellen, jottei lopputulos olisi ollut puuroa. Enää vedessä ne eivät onneksi toisiinsa tarttuneetkaan.
Tein myös pestokastikkeen itse niin ikään Heirolin huhmareessa. Pestoon tulee öliiviöljyä, runsaasti basilikan lehtiä ja valkosipulia. Ohjeessa neuvottiin myös lisäämään pinjansiemeniä, mutta meiltä ne jäivät tällä kertaa pois.
Peston kaveriksi paistettiin vielä kananpaloja ja..
kaikki sekoitettiin lopuksi yhteen. Kuten kuvasta näkyy pasta paisui aika lailla keittovaiheessa. Kapeista liuskoista tulikin leveitä. Maku oli ällistyttävän hyvää ja niin pehmeää! Nam!
Parasta oli kuitenkin ehkä se, että todella alusta loppuun asti tiesi mitä suuhunsa panee, kun itse tekee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti