Lomalounas

Vielä on ollut lomaa tämä viikko jäljellä. Joka päivälle onkin ollut jotain ohjelmaa, mutta suht rauhassa saanut palautua reissusta. Tämä viimeinen lomaviikko on ollut tarpeen, sillä aikaero sekoitti kunnolla unirytmin. 

Tänään on ollut rentoilu päivä ja nappasin myös miehen mukaan opinnoista hetkeksi lounaalle. Eilen lounastin ystävän kanssa Turun yhdessä ehdottomassa suosikistani Ravintola Paninissa ja tänään Di Trevissä. 

Di Trevi on joka kerta yhtä positiivinen yllätys. Ihana tunnelma ja todella hyvää ruokaa. Olen muutaman kerran syönyt ala carte -listaltakin, mutta lounasvaihtoehdot erityisen hyviä. Tänään siis alkuruuaksi kukkakaalisosekeittoa ja artisokkapastaa.

 

Hanimoonilla

Jo reilu viikko paahdettu itseämme Karibianmerellä. Olin ensimmäiset päivät todella kipeä, mutta olen lääkkeiden avulla päässyt nauttimaan häämatkasta nyttemmin kunnolla. 

Hotellialue on kaikkine palveluineen verraton, mutta välillä kaipaa jotain muutakin. Kun lentää yli 8000 km tuntuuniin hassulta vaan pysyä paikallaan muutaman sadan metrin sisällä, vaikka koko vieras maailma olisi ihan ulottuvissa. No lepäämään, loikoilemaan ja nauttimaan tänne on kuitenkin tultu. Ei siis ihan kaikkille retkille osallistuta. 

Eilen kuitenkin lähdettiin koko päivän mittaiselle purjehdusretkellä Saonan saarelle. Oikeastaan luultiin olevamme menossa sinne snorklaamaan, mutta purjehdusta ja uintia oli ohjelmassa. 

Tuolla Saonan saarella oli jokunen muukin katamaraani, joten mikään autiosaari kokemus retki ei ollut. Parasta oli ehkä matkalla pysähdys niin turkoosiin uimapaikkaan, etten olisi sieltä malttanut poistua. Muutama meritähtikin bongattiin sukeltaessa. 

Olen aivan hullunu tähän hiekkaan. Varsinkin varjossa on ihana vilvoitella varpaita viileässä hiekassa. 

Varjossa loikoilu on ollut muuten sellainen hittituote tällä lomalla, etten olisi itsestäni uskonut. Aina etelänmatkoilla olen koittanut maata kaikki mahdolliset aurinkoiset tunnit kuuman auringon alla. Nyt täällä sitä nauttii auringosta lähinnä vedessä ja viileästä tuulesta aurinkovarjon tai palmun alla. Tämäkin kuva napattu tuon palmun takaa. 

Tässä vielä näkymää purjeveneeltä. Ah niin kaunista, mutta kyllä koko päivän matka verottaakin. Tänään taas maistui oma hotelli, ranta ja allas makoisalta.. :)

Terveisiä Paratiisista

Toinen kokonainen päivä takana Karibianmeren paratiisissa, Dominikaanisessa tasavallassa. Suunnattiin häämatkalla tutun neuvomaan kohteeseen täällä. Bayahiben alue on kuulu kirkkaista vesistään, valkoisista rannoistaan ja rauhallisuudestaan. Vähän levottomampaa menoa voi lähteä hakemaan pohjoisen Puerto Platasta tai siltä väliltä idän Punta Cananasta. Bayahibe sijoittuu saaren kaakkoisosaan, noin 90 kilometrin päähän pääkaupungista Santo Domingosta. 

Hotellimme on suuri keskus, josta saa makuelämyksiä, palvelua ja aktiviteettejä paketin mukana. Lähin keskusta La Romana on vielä kartoittamatta ja tällaisten kompleksien tarkoitus onkin viihdyttää asiakasta hotellialueella. Vaihtelua kaivatessa voi lähteä snorklausretkelle tai vaikka seilaamaan purjeveneellä. 

Harmikseni sairastuin jo tullessa flunssaan, joten kovin rajallisesti olemme voineet lomasta nauttia, mutta onneksi sitä on vielä kunnolla jäljellä.

Niin kaunista... <3 

Uusi Vuosi

En aio listata menneen vuoden tapahtumia tai lupauksia tulevalle vuodelle. Vuosi tulee joka tapauksessa olemaan erilainen. Muutoksia on tulossa niin omaan elämään kuin yhteiseen elämäämme. Vaikka muutokset ovat hyviä, silti arveluttaa monikin asia. Tuntuu, että moni ovi saattaa sulkeuta, mutta toisaalta voi monia uusia ovia avautua elämäämme. Katsotaan kiireettä mihin edetään..

Uuden Vuoden aattona leivoin äidin reseptillä unelmatortun, joka maku muistui mieleen kaukaa lapsuudesta. Aivan parasta! Kaupasta ei vain enää saa ohrakasta, joka on ydin raaka-aine tähän, mutta perunajauhoillakin onnistui. Kuvassa herkku vielä vähän vaiheessa, mutta valmiiksikin se tuli :)

Vaikka juhlittiin todella rauhallisesti tänä vuonna, kaivoin varta vasten paremman laukun kaapista juhlatunnelmaa tuomaan. Ulkona on niin kovin synkkää ja pimeää, että kaikki vaalea alkaa jo nyt tässä vaiheessa vuotta kutkuttaa. Ehkä tekemistä on myös sillä, että tuleva häämatkamme siintään jo ihan lähitulevaisuudessa ja mieli siksi kesässä. 

Päälleni löysin tämän kevyen kultanapeilla koristellun paidan. Ihan jotain muuta ajattelin, mutta kiva napata käyttöön jotain kokonaan jo unohtunutta aina välillä. :)

Uuden Vuoden lupauksia en siis täällä tee, mutta toivon että saisin jostain jonkun puuskan, jonka voimilla opettelen käyttämään kunnolla järjestelmäkameraani. Intoa kuvaamiseen ei juuri ole, sillä en ole jaksanut opetella perustoimintoja pidemmälle käyttöä. En vain ole yhtään niin pitkähermoinen, että minkäänmoisista oppaista innostuisin. Mieheltä sain joululahjaksikin yhden uuden "helpon" kuvauskirjan, mutta passitin hänet palauttamaan sen kauppaan..uups :) Olen joskus lukenut, että jotkut kuvaajat tekevät pyynnöstä kotiin opetustunteja sopivankokoisille ryhmille.Tällainen olisi hyvä idea vaikka tyttöjen iltaan, jos vaan sopiva opettaja löytyisi. 

Toinen vaihtoehto olisi vaihtaa kameraa, mutta heh ei se tosiaan vaihtamalla vain parane. Ystävällä on unelmoimani vähän pienempi ja kauniin värinen järkkäri, jossa muutama oikein hyvältä kuulosta aputoiminto. Wifillä saa suoraan kuvia eteenpäin ja kamera kivasti opastaa kuvatessa.. Hmm..